Siirry pääsisältöön

Ostovoima ja osallisuus

16-vuotiailla suomalaisnuorilla on käytössään rahaa enemmän kuin koskaan. Nuorten ostovoima on liki kaksinkertaistunut vuodesta 1983. Tämä käy ilmi Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa tekeillä olevasta nuorten kulutusta selvittävästä tutkimuksesta, jota johtaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska. Suurin osa nuorista saa vanhemmiltaan säännöllistä kuukausirahaa. Helsingin sanomien teettämän gallupin mukaan Maunulan yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset käyttävät ostoksiinsa keskimäärin 54,20 euroa kuussa. Nuorten käytössä olevat rahamäärät kuitenkin vaihtelivat kuudesta eurosta 200 euroon.

Samalla kun nuorten ostovoima paranee, erottuvat joukosta entistä herkemmin köyhien perheiden lapset. Raha on erottamaton osa nuoren arkea. Ilman rahaa ei pääse kavereiden mukana välitunnilla lähikauppaan, koulun jälkeen kaupungille kahvilaan tai tekemään heräteostoksia. Rahattomuus voi sulkea nuoren pois myös ikätovereiden välisistä keskusteluista. Puheenaiheet kun liittyvät usein kuluttamiseen. Riski huono-osaisen identiteetin syntymiselle tai syrjityksi tulemiselle kasvaa rahattomuuden myötä. Hävetessään puutteenalaista tilaansa nuori vetäytyy herkemmin omiin oloihinsa ja jää yksin.

Heikoimmilla ovat leipäjonoihin tukeutuvien pitkäaikaistyöttömien lapset. Työ- ja elinkeinoministeriön viime heinäkuussa julkaiseman tilaston mukaan pitkäaikaistyöttömiä, eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä olleita, oli Suomessa lähes 93 000. Luku oli noin 17 000 enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavaan aikaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuule köyhää- toimikunta

Köyhien ihmisarvo ja itsekunnioitus on uhattuna. He eivät tunne omaavansa enää täysimääräisiä kansalaisvapauksia. Tähän tarpeeseen on perustettu Tampereella toimiva Kuule köyhää-toimikunta. Toimikunnassa on kaksitoista jäsentä, jotka edustavat eri tavoin köyhyyskysymyksen tuntemusta. He ovat joko köyhiä ihmisiä tai kirkon työntekijöitä. Enemmistö toimikunnan jäsenistä kokee itse köyhyyttä. Työntekijäjäsenet kohtaavat köyhyysongelman työssään päivittäin. Kuule köyhää-toimikunta on asiantuntijaelin. Se laatii kannanottoja ja tekee aloitteita köyhien olosuhteiden ja kohtelun parantamiseksi. Toimikunta jakaa valistusta ja järjestää yleisötilaisuuksia, pyrkien käynnistämään keskustelua köyhyyden poistamisesta. Toimikunta on valmis tukemaan toimia, jotka lieventävät lamaannusta, joka on vallannut suurimman osan köyhistä ihmisistä. Tavoitteena on saada köyhät liikkeelle puolustamaan oikeuksiaan. Valistusta suunnataan myös hyvinvoivaan kansanosaan, jotta köyhyyttä ei enää luultaisi itse…

Köyhyys masentaa, masennus köyhdyttää

Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yhä useampi leipäjonoissa asioivista on lähes tuloton köyhä, joilla ei asumiskulujen ja laskujen maksun jälkeen jää rahaa elämiseen. Lähes tulottomien joukko kasvaa Suomessa tällä hetkellä vauhdilla, joka hakee vertaistaan OECD maissa. Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tutkinut pitkäaikaistyöttömien sairauksia. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien sairauksissa on usein kyse masennuksesta, joka heikentää toimintakykyä. Masennustilojen tunnistaminen on kuitenkin haasteellista, sillä pitkäaikaistyöttömät eivät osaa tai jaksa jonottaa hoidon piiriin. Jaksamattomuus harvoin kuitenkaan kertoo pitkäaikaistyöttömien viitseliäisyyden puutteesta, vaan uuvuttavasta noidankehästä: köyhyys masentaa ja masennus köyhdyttää.

Anna aikaa

Aika on diakoniatyöntekijän tärkein työväline, kumppani, joka tekee paljon puolestamme. Siksipä työlläni on vain yksi johtoajatus: Anna aikaa. Kun juttusilleni saapuu ihminen huolineen ja murheineen, hetki on käsillä. Ei ole samantekevää miten suhtaudun kohtaamiseen. Kiireetön hetki ja aikalisän ottaminen voi pelastaa toisen päivän, ehkä elämän. Kohtaaminen tapahtuu, kun annan aikaa.


Ajan antaminen on valttikortti, josta kirkon diakoniatyön tulee olla ylpeä. Äärettömän tärkeillä ja rakastettavilla yhteistyökumppaneillamme, sosiaalityöntekijöillä ja etuuskäsittelijöillä, aika on kortilla ja valtti jää vain harvemmin käteen. Sosiaalityön kiire, tulospaineet, päivittäiset käsittelykiintiöt ja eristäytyminen ihmisten ilmoilta luo sosiaalitoimen asiakkaissa levottomuutta. Monien huoli ja hätäännys vain kasvavat, kun toimeentulotukihakemuksen ottaakin vastaan kolkko ja kylmä postilaatikko sosiaaliaseman pihan perillä. Kasvottomuus ja kiire antavat kylmän vaikutelman maailmasta, johon tulisi …