Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Kuule köyhää- toimikunta

Köyhien ihmisarvo ja itsekunnioitus on uhattuna. He eivät tunne omaavansa enää täysimääräisiä kansalaisvapauksia. Tähän tarpeeseen on perustettu Tampereella toimiva Kuule köyhää-toimikunta. Toimikunnassa on kaksitoista jäsentä, jotka edustavat eri tavoin köyhyyskysymyksen tuntemusta. He ovat joko köyhiä ihmisiä tai kirkon työntekijöitä. Enemmistö toimikunnan jäsenistä kokee itse köyhyyttä. Työntekijäjäsenet kohtaavat köyhyysongelman työssään päivittäin. Kuule köyhää-toimikunta on asiantuntijaelin. Se laatii kannanottoja ja tekee aloitteita köyhien olosuhteiden ja kohtelun parantamiseksi. Toimikunta jakaa valistusta ja järjestää yleisötilaisuuksia, pyrkien käynnistämään keskustelua köyhyyden poistamisesta. Toimikunta on valmis tukemaan toimia, jotka lieventävät lamaannusta, joka on vallannut suurimman osan köyhistä ihmisistä. Tavoitteena on saada köyhät liikkeelle puolustamaan oikeuksiaan. Valistusta suunnataan myös hyvinvoivaan kansanosaan, jotta köyhyyttä ei enää luultaisi itse

Köyhyys masentaa, masennus köyhdyttää

Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yhä useampi leipäjonoissa asioivista on lähes tuloton köyhä, joilla ei asumiskulujen ja laskujen maksun jälkeen jää rahaa elämiseen. Lähes tulottomien joukko kasvaa Suomessa tällä hetkellä vauhdilla, joka hakee vertaistaan OECD maissa. Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tutkinut pitkäaikaistyöttömien sairauksia. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien sairauksissa on usein kyse masennuksesta, joka heikentää toimintakykyä. Masennustilojen tunnistaminen on kuitenkin haasteellista, sillä pitkäaikaistyöttömät eivät osaa tai jaksa jonottaa hoidon piiriin.  Jaksamattomuus harvoin kuitenkaan kertoo pitkäaikaistyöttömien viitseliäisyyden puutteesta, vaan uuvuttavasta noidankehästä: köyhyys masentaa ja masennus köyhdyttää. 

Asianajoa ajan kanssa

Kuinka ihminen ajaa asiaansa, jos hän ei koskaan tapaa ketään? Kuinka ihminen ajaa asiaansa, jos hänellä ei ole kirjallisia kykyjä esittää ongelmansa ydintä esimerkiksi toimeentulotukihakemuksessa? Entä jos jotain tärkeää jää hakemuksesta uupumaan? Entä jos hakemuksen käsittelyaika pitenee entisestään, kun ei koskaan tiedä kaikista tarvittavista liitteistä? Nämä murheet ovat todellisia ja vievät monilta yöunet. Olisiko kaikki tämä vältettävissä? Kun henkilökohtaiset voimavarat ovat kuluneet loppuun, ihminen ei pysty ajamaan enää asiaansa. Hän tarvitsee rinnalla kulkijan, joka auttaa häntä auttamaan itseään pahimman yli. Diakoniatyö tarjoaa aikaa ja ihmisen, johon nojautua. 225 000 suomalaista sairastaa jonkin asteista masennusta. Jos ihminen on työtön, taloudelliset huolet painavat ja masennus iskee vielä yhtälön loppuun, hanskat kirpoavat tiskiin, se on selvä. Ihminen jämähtää helposti niille sijoilleen ja onkin Luojan lykky, jos kotiovi aukeaa ja nämä monin tavoin nujerretut nä

Lapsiköyhyys on kasvussa

Vaikka Suomessa lapsiköyhyyden riskiä on pystytty hallitsemaan tulonsiirtopolitiikalla, on köyhien lasten joukko meilläkin kasvanut. Kun vuonna 1995 köyhien lasten määrä oli Suomessa 50 000, on luku tämän vuosikymmen alkuun mennessä kolminkertaistunut. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia, ja joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä. Työttömyys ja tulonsiirtojen tason heikkeneminen köyhdyttää monia kahden huoltajankin lapsiperheitä. Köyhyys on Suomessa suhteellista. Lapsi suhteuttaa perheensä tulotasoa kaveripiirinsä, koulunsa, harrastustensa ja lopulta sosiaalisen median myötä koko läntisen maailman mittapuulla. Köyhäkin lapsi kokee halua kuulua joukkoon. Kauden hittilelut, merkkivaatteet, kalliit harrastukset tai älypuhelimet jäävät kuitenkin vain haaveeksi. Sen seurauksena lapsi kokee osattomuutta ja häpeää.