Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2014.

Anna aikaa

Aika on diakoniatyöntekijän tärkein työväline, kumppani, joka tekee paljon puolestamme. Siksipä työlläni on vain yksi johtoajatus: Anna aikaa. Kun juttusilleni saapuu ihminen huolineen ja murheineen, hetki on käsillä. Ei ole samantekevää miten suhtaudun kohtaamiseen. Kiireetön hetki ja aikalisän ottaminen voi pelastaa toisen päivän, ehkä elämän. Kohtaaminen tapahtuu, kun annan aikaa. Ajan antaminen on valttikortti, josta kirkon diakoniatyön tulee olla ylpeä. Äärettömän tärkeillä ja rakastettavilla yhteistyökumppaneillamme, sosiaalityöntekijöillä ja etuuskäsittelijöillä, aika on kortilla ja valtti jää vain harvemmin käteen. Sosiaalityön kiire, tulospaineet, päivittäiset käsittelykiintiöt ja eristäytyminen ihmisten ilmoilta luo sosiaalitoimen asiakkaissa levottomuutta. Monien huoli ja hätäännys vain kasvavat, kun toimeentulotukihakemuksen ottaakin vastaan kolkko ja kylmä postilaatikko sosiaaliaseman pihan perillä. Kasvottomuus ja kiire antavat kylmän vaikutelman maailmasta, johon t

AITIOPAIKKA ERIARVOISUUTEEN

Työmme evankelisluterialaisen kirkon diakoniatyössä on aitiopaikka, jonka avaamissa maisemissa harvemmin sielu lepää. Yhteiskunnan epäkohdat vyöryvät tarinatulvana syliimme, olemmehan työntekijöitä, joilla on hyvää tahtoa kuunnella. Mutta mitä teemme kaikella sillä tiedolla ja miten sanotamme näkemäämme? Kenelle viemme hahmottelemamme viestin? Kuka kuuntelisi meitä? Yhteiskuntamme jäsenten eriarvoisuudesta paljastuu pakeillamme usein sen irvokkain ja salatuin osa: köyhällä ei ole varaa sairastaa.   On tavattoman tärkeää ottaa tämä vakavasti. Hyvin toimeentulevalla kansanosalla on heilläkin henkisesti hiertävät rasitteensa ja tarpeensa hakeutua avunpiiriin. Vakavaan masennukseen liittyy aina lääkehoito ja terapia. Sitoutuminen intensiiviseen terapiajaksoon on kuntoutumisen kannalta välttämätöntä. Terapia-apu on tarpeen, mutta se myös maksaa ja monille pitkän pennin. Toisilla apuun on varaa, toisilla ei. Siinä on eriarvoistumisen murtovesialue. Köyhät ja vakavasti masentuneet

KUULE KÖYHÄÄ

Köyhät ovat ainoa kansalaisryhmä, jolta puuttuu oma eturyhmä ja edunvalvonta. Tähän tarpeeseen perustimme Tampereelle Kuule köyhää- toimikunnan vuoden 2011 joulukuussa. Köyhän ja kipeän ääni jää kuulematta helposti, sillä nujerretuilta ja kuormien uuvuttamilta harvemmin löytyy rankaa nousta vastarintaan, hakea huomiota ja vaatia julkisilla tempauksilla parempaa elämänlaatua. Kuule köyhää – toimikunnan kolmestatoista jäsenestä enemmistö on kokemusasiantuntijoita ja loput kirkon työntekijöitä, jotka kohtaavat köyhyyskysymykset työssään päivittäin. Toimikunta pitää tiiviisti yhteyttä Tampereen seurakuntien yhteiskunnallisen työn kanssa. Toimikunta on myös European Anti-Poverty Network Finlandin ja valtakunnallisen Kuka kuuntelee köyhää -verkoston jäsen. Toimikunta on luonut valtakunnallisen Kuule köyhää –päivän. Tapahtuma on toteutettu jo kaksi kertaa ja se on saanut kiitettävästi medianäkyvyyttä. Edellisen tapahtuman vuonna 2013 avasi arkkipiispa Kari Mäkinen Turun kauppatorilla.

KÖYHYYS ON ENTISTÄ PYSYVÄMPÄÄ

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä ei toimi. Se on luotu olettamukselle, että köyhyys koskettaa yksilöitä vain tilapäisesti. Nykyisellään köyhyys on kroonistunut. Se tarkoittaa, että kerran köyhyyteen vajonneiden on vaikea päästä pois köyhyydestään. Tämä ilmenee tutkimuskoordinaattori Ilpo Suoniemen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin suomalaisen köyhyyden dynamiikkaa vuosina 1995 - 2008. Pysyvään köyhyyteen joutumisen uhka koskee entistä herkemmin työttömiä, koska työttömyys jää nyt useammin pitkäaikaiseksi tai pysyväksi. Suuri riskitekijä köyhtymisen kannalta on myös yksinjääminen, eron tai puolison kuoleman johdosta. Köyhyydestä onkin tullut entistä eristävämpää. Mitä iäkkäämpi köyhtynyt on, sitä varmempaa on köyhyyden pysyvyys. Osa köyhyyden pysyvyyden kasvusta selittyy sillä, että tulonsiirrot, siis sosiaaliturvan taso, on jäänyt jälkeen ansiokehityksestä.

LAPSIKÖYHYYDESTÄ

Kuule köyhää- toimikunnan puheenjohtaja Antti Kulmala puhuu tänään diakoniatyöstä ja lapsiköyhyydestä Yle uutisten suorassa linjassa, klo 19.20 (TV2). "Leipäjonoperheet ovat huoli numero 1. Puhutaan lähes tulottomista köyhistä. Heitä on Suomessa muutamia kymmeniä tuhansia ja joukko kasvaa vauhdilla joka hakee vertaistaan OECD maissa. Jos perheen ilmapiiriä nakertaa näköalattomuus ja aikuisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin paremman puolesta on kokemusten myötä nollaantunut, lasten itseensä imemä henkinen perintö on tulevaisuuden kannalta karmivaa. Lapset eivät tässä tapauksessa syrjäydy, vaan heidät syrjäytetään. Ja tietyssä mielessä yhteiskunnan toimesta, sillä valtion tarjoama perusturva ei vastaa kaikkeen hätään." 

KUULE KÖYHÄÄ -PÄIVÄ 2014

Kulttuuri -ja asuntoministeri Pia Viianen ottaa kantaa suomalaisten köyhyyteen ja avaa valtakunnallisen Kuule köyhää-päivän Tampereen keskustorilla lauantaina 17.5.2014, klo 12.