Siirry pääsisältöön

AITIOPAIKKA ERIARVOISUUTEEN


Työmme evankelisluterialaisen kirkon diakoniatyössä on aitiopaikka, jonka avaamissa maisemissa harvemmin sielu lepää. Yhteiskunnan epäkohdat vyöryvät tarinatulvana syliimme, olemmehan työntekijöitä, joilla on hyvää tahtoa kuunnella. Mutta mitä teemme kaikella sillä tiedolla ja miten sanotamme näkemäämme? Kenelle viemme hahmottelemamme viestin? Kuka kuuntelisi meitä?
Yhteiskuntamme jäsenten eriarvoisuudesta paljastuu pakeillamme usein sen irvokkain ja salatuin osa: köyhällä ei ole varaa sairastaa.  On tavattoman tärkeää ottaa tämä vakavasti. Hyvin toimeentulevalla kansanosalla on heilläkin henkisesti hiertävät rasitteensa ja tarpeensa hakeutua avunpiiriin.

Vakavaan masennukseen liittyy aina lääkehoito ja terapia. Sitoutuminen intensiiviseen terapiajaksoon on kuntoutumisen kannalta välttämätöntä. Terapia-apu on tarpeen, mutta se myös maksaa ja monille pitkän pennin. Toisilla apuun on varaa, toisilla ei. Siinä on eriarvoistumisen murtovesialue.
Köyhät ja vakavasti masentuneet tarvitsevat saman avun, mutta raha nousee esteeksi. Tehokasta apua on saatavilla vain maksukykyisille. Yhteiskunnan ylläpitämistä terveyden peruspalveluista ei ole riittävän avun tarjoajaksi. Lääkkeitä toki määrätään, mutta ne ovat vain laastaria avoimeen valtimoon. Ratkaisut ja keinot ongelman ratkaisemiseksi tiedetään, mutta resurssipulan vuoksi köyhät ja sairaat sysätään sivuun, diakoniatyöntekijänkin syliin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhyys masentaa, masennus köyhdyttää

Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta. Yhä useampi leipäjonoissa asioivista on lähes tuloton köyhä, joilla ei asumiskulujen ja laskujen maksun jälkeen jää rahaa elämiseen. Lähes tulottomien joukko kasvaa Suomessa tällä hetkellä vauhdilla, joka hakee vertaistaan OECD maissa. Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tutkinut pitkäaikaistyöttömien sairauksia. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien sairauksissa on usein kyse masennuksesta, joka heikentää toimintakykyä. Masennustilojen tunnistaminen on kuitenkin haasteellista, sillä pitkäaikaistyöttömät eivät osaa tai jaksa jonottaa hoidon piiriin. Jaksamattomuus harvoin kuitenkaan kertoo pitkäaikaistyöttömien viitseliäisyyden puutteesta, vaan uuvuttavasta noidankehästä: köyhyys masentaa ja masennus köyhdyttää.

Kuule köyhää- toimikunta

Köyhien ihmisarvo ja itsekunnioitus on uhattuna. He eivät tunne omaavansa enää täysimääräisiä kansalaisvapauksia. Tähän tarpeeseen on perustettu Tampereella toimiva Kuule köyhää-toimikunta. Toimikunnassa on kaksitoista jäsentä, jotka edustavat eri tavoin köyhyyskysymyksen tuntemusta. He ovat joko köyhiä ihmisiä tai kirkon työntekijöitä. Enemmistö toimikunnan jäsenistä kokee itse köyhyyttä. Työntekijäjäsenet kohtaavat köyhyysongelman työssään päivittäin. Kuule köyhää-toimikunta on asiantuntijaelin. Se laatii kannanottoja ja tekee aloitteita köyhien olosuhteiden ja kohtelun parantamiseksi. Toimikunta jakaa valistusta ja järjestää yleisötilaisuuksia, pyrkien käynnistämään keskustelua köyhyyden poistamisesta. Toimikunta on valmis tukemaan toimia, jotka lieventävät lamaannusta, joka on vallannut suurimman osan köyhistä ihmisistä. Tavoitteena on saada köyhät liikkeelle puolustamaan oikeuksiaan. Valistusta suunnataan myös hyvinvoivaan kansanosaan, jotta köyhyyttä ei enää luultaisi itse…

Anna aikaa

Aika on diakoniatyöntekijän tärkein työväline, kumppani, joka tekee paljon puolestamme. Siksipä työlläni on vain yksi johtoajatus: Anna aikaa. Kun juttusilleni saapuu ihminen huolineen ja murheineen, hetki on käsillä. Ei ole samantekevää miten suhtaudun kohtaamiseen. Kiireetön hetki ja aikalisän ottaminen voi pelastaa toisen päivän, ehkä elämän. Kohtaaminen tapahtuu, kun annan aikaa.


Ajan antaminen on valttikortti, josta kirkon diakoniatyön tulee olla ylpeä. Äärettömän tärkeillä ja rakastettavilla yhteistyökumppaneillamme, sosiaalityöntekijöillä ja etuuskäsittelijöillä, aika on kortilla ja valtti jää vain harvemmin käteen. Sosiaalityön kiire, tulospaineet, päivittäiset käsittelykiintiöt ja eristäytyminen ihmisten ilmoilta luo sosiaalitoimen asiakkaissa levottomuutta. Monien huoli ja hätäännys vain kasvavat, kun toimeentulotukihakemuksen ottaakin vastaan kolkko ja kylmä postilaatikko sosiaaliaseman pihan perillä. Kasvottomuus ja kiire antavat kylmän vaikutelman maailmasta, johon tulisi …